Lieksalainen Roomassa ja Luxemburgissa: Colosseum ja Forum Romanum

Lauantai-iltapäivänä siis palasin Terminin asemalle. Vaikka sanotaan, että sen liepeillä mahdollisia ryöstöjä kannattaa varoa, ihan turvalliselta ja siistiltä se vaikutti. Tosin tällaisena vikkelänä ja rentona mutta määrätietoisena luonteena sulaudun äkkiä joukkoon. Kun odotin täällä bussia, joku italialaispariskunta pysäytti jo autonsa kohdalle ja alkoi kysellä tietä. Sanoin että enpä taida vielä teitä tietää...

Asemalta mennään Antiikin Roomaa kohti Via Cavour nimistä tietä. Kävelymatkaa on ehkä kilometri. Kun käännyttiin Colosseumia kohti, alkoi tiellä näkyä kaikenlaisia ilveilijöitä. Jotkut oli värjänneet itsensä kultavärillä egyptiläisiksi muumioiksi ja istuivat hievahtamatta. Kun katsoin edessä olevaan kuppiin, ei siellä monta ropoa ollut.

Colosseumin edessä oli tietysti ihmisiä riittävästi, mutta suurin osa taisi olla italialaisia turisteja. Täällä on parhaillaan kulttuurin viikko ja ilmainen sisäänpääsy kaikkiin valtion omistamiin nähtävyyksiin. Siksi niitä tullaan nyt maaltakin katsomaan, normaalisti lippujen hinnat voi olla lähempänä kymmentä euroa. Lippu piti olla, mutta siitä ei tarvinnut maksaa. Kun olin aivan yksin luukulla, silmälasipäinen myyjä kysyi montako, mutta korjasi sitten :”Ai niin, anteeksi. Kun otan valkoviiniä, kaikki alkaa näkyä kahtena.” En ehtinyt kertoa omia juttujani. Joskus kadulla on vastaantulijat oikeasti näkyneet kahtena ja se on kyllä hankala tilanne. Ei tiedä, kumpaa väistää...

Mutta asiaan. Myös poliiseja oli paljon ja muutamia gladiaattoreiksi pukeutuneita ukkoja, jotka halusivat turistien kanssa valokuvaan. Colosseum siis on se areena, jolla gladiaattorit taistelivat keskenään tai leijonia vastaan. Eniten kiinnittää huomiota rakennuksen koko, katsomossa on varmaan ollut tialaa kymmenilletuhansille. Itse esiintymisareena on raunioina, mutta toisesta kerroksesta on hyvät näköalat ympäristön monumenteille. Colosseumin juurella on Konstantinuksen riemukaari.

Seuraavaksi suunnistin Via Sacralle, pyhälle tielle. Tituksen riemukaaren takaa nousin Palatinus-kukkulalle, Rooman legendaariselle syntysijalle. Siellä on pieni mutta kaunis puutarha, jossa appelsiinipuu teki hedelmää. Myös näkymät antiikin Roomaan ovat mahtavat. Ainoa este täydelliselle esteettiselle nautinnolle oli se, että koko ajan oli pieni kusihätä. Eikä täällä saata joka pensaan juureen laskea.

Kiviä tarpeeksi nähtyäni aloin palailla asemaa kohti. Matkalla näin roomalaisen tavan asua ilman asuntoa. Miehellä oli vilkkaassa kadunkulmassa kaksi isoa ostoskärryä joiden yllä sateenvarjo ja juurella nyssäkät. Siinä hän lepäili jotain kirjaa lukien. Näitä ostoskärrymiehiä tuli sitten vastaan useampiakin.

Kello oli jo yhdeksän, kun palasin omaan majapaikkaani. Kun soittaa tänne Fiano Romasta, tullaan hakemaan leirintäalueen pikkubussilla. Ainakaan eilen se ei vielä maksanut mitään.

Tänään sunnuntaiaamuna on aika pilvistä. Edessä on onneksi kahvia ja croissant täällä baarissa. Seuraavaksi pitää hommata jostain partahöylä ja sampoota. Kulttuuripuolella voisi olla vaikka Capitoliumin kukkula.